Päivi Sjöblom-Piirasta ei pitänyt tulla kuljetusyrittäjää. Elämä kuitenkin päätti toisin. Tänä päivänä Päivi ja hänen aviomiehensä Lauri Piira ajavat Turun keskustan jakelua kaksin – Päivi ratin takana ja Lauri apumiehen paikalla. Jos toinen on kipeä ja matkaan pitää lähteä yksin, olo tuntuu puolikkaalta.
Ihmiset ja paikat | Tuuli Mäkelä | 19.12.2017
Rahtaa, roudaa ja rakasta
Kuljettajat Päivi Sjöblom-Piira ja Lauri Piira ajavat Turun keskustan jakelua. Jouluviikolla päätä koristavat tonttulakit.
1990-luvun Turussa toimi yrittäjä Raimo Sjöblomin kuljetusyritys, joka ajoi kahden auton voimin elintarvikeajoa. Raimon vaimo Päivi huolehti perheen lapsista ja toimi kunnan virassa puistotätinä, kunnes Raimo menehtyi yllättäen keväällä 1992. Perheen nuorimmainen oli tuolloin vasta kolmen kuukauden ikäinen. Äitiyslomalla ollut Päivi päätti jatkaa Raimon työtä ja istui ratin taakse.
– Tiesin heti, että mun pitää tehdä tämä, ainakin yrittäisin. Olin aina pitänyt ajamisesta ja ihmisten kanssa työskentelystä, ja olihan mulla kolme pientä lasta ruokittavana. Ajoin ensimmäisen ajoni juhannuksena 1992, sillä halusin, että Raimon työpari saisi viettää juhannuksen vapaalla. Siihen aikaan naisia oli kuljetusalalla melko vähän. Olin ensimmäisiä naisia leipomoajossa Turussa ja olen yhä kiitollinen, että minulle annettiin siihen mahdollisuus, Päivi muistelee.
Lauri Piira, kuljettaja hänkin, astui Päivin elämään leipomojuhlissa vuonna 1994. Juhlakengissä liukkaalla kelillä sipsuttanut Päivi kysyi lupaa tulla Laurin käsikynkkään.
– Tässä mä olen vieläkin, käsikynkässä. Lauri ei puhunut dieselin kärystä vaan muista itselleen tärkeistä asioista: eläimistä, aromaterapiasta ja välitti lapsista suuresti. Se teki minuun vaikutuksen, Päivi muistelee.
Kuljetusliike luopui toisesta autosta 90-luvun lopulla, ja yhteistyö Kaukokiidon kanssa alkoi vuonna 1999. Elämän sattumusten kautta Päivi ja Lauri löysivät toisensa lopulta saman auton hytistä, jossa he ovat ajaneet ja työskennelleet yhdessä vuodesta 2002. Vaikka vuodet vierivät, Raimon perintö säilyy ja näkyy vahvana: niin työtä pelkäämättömässä asenteessa kuin yrityksen nimessä. Turun keskustassa ajaa jakeluauto, jonka kyljessä komeilee yhä Kuljetusliike R. Sjöblom.
Kahdestaan vahvempia
Päivin ja Laurin roolijako on selvä. Päivi ajaa autoa, ja Lauri hoitaa puhelut ja kantaa tarvittaessa lähetykset. Kaksin töitä tekevä kuljettajapariskunta ei ole ihan tavallinen näky katukuvassa. Monet ovatkin kyselleet, eikö jatkuva yhdessäolo koskaan kiristä hermoja. Lauri myöntääkin, ettei järjestely varmasti sopisi kaikille.
– Meillä yhteiselo sujuu hyvin. Vuodet ovat tuoneet kypsyyttä: osaamme ennakoida, tunnemme toisemme ja toisen työskentelytavat. Päivi on temperamenttinen, minä rauhallisempi. Ehkä juuri siksi toimimme hyvin yhteen. Kun toinen on kipeä ja matkaan pitää lähteä yksin, tuntuu olo aina puolikkaalta, Lauri kertoo.
Kuljetusala kulkee Päivin ja Laurin kohdalla jo toisessa sukupolvessa – molempien isät tekivät elämäntyönsä kuljetusalalla. Päivin äiti oli puolestaan yrittäjä, joka omisti baarin.
– Kerran eräs kuljettaja toi äidin baariin lihalähetyksen, läväytti sen lattialle ja totesi, että ”tässä sun läskit”. Äiti harmistui ja ilmoitti, että ei tarvitse enää tulla. Kuljettajan työ on asiakaspalveluammatti. Tavaran liikkumisen lisäksi on tärkeää, miten kohtaamme asiakkaamme, Päivi sanoo ja jatkaa:
– Kun kuljetusyrityksemme täytti 40 vuotta, pohdimme, että olisi kiva, jos meillä olisi jokin slogan. Keksimme sen nopeasti. Kolme ärrää: rahtaa, roudaa ja rakasta. Se tiivistää meidän meiningin hyvin.
Puurojuhla ja tonttulakkiperinne
Jouluviikolla kaiken hälinän ja joulukiireen keskellä Turun Aurakadulle pysähtyy Kaukokiidon auto. Kyydistä nousee kaksi tonttulakkiin sonnustautunutta kuljettajaa, jotka tervehtivät iloisesti vastaan tullutta henkilökuntaa.
Tämä on 10. vuosi, kun Päivin ja Laurin päitä koristavat jouluviikolla tonttulakit. Perinne sai alkunsa, kun pariskunta huomasi, että joulun ja joulukiireiden lähestyessä monet harmistuvat keskustassa ajavasta kuorma-autosta.
– Mietimme silloin, miten saisimme käännettyä ihmisten harmistuksen positiiviseksi kaiken hässäkän keskellä. Veimme silloin sattumalta lähetyksen tavarataloon, joka myi eurolla tonttulakkeja. Marssimme lakkien kanssa kassalle ja päätimme kokeilla, josko saisimme niiden avulla välitettyä joulumieltä, Päivi muistelee.
Asiakkailta on tullut lakeista paljon kiitosta. Nykyään monet kyselevät Päiviltä ja Laurilta jo lokakuussa, koska tonttulakit kaivetaan esille.
Jouluun liittyy myös muita perinteitä. Päivin ja Laurin joulu alkaa virallisesti viikko ennen aattoa puurojuhlasta. Silloin koko suku kokoontuu pariskunnan kotiin Paimioon.
– Keitämme 15 litraa riisipuuroa, kattila on Päivin äidin peruja baarista. Vaihdamme lahjoja ja lapset koristelevat metsästä haetun kuusen. Siitä tulee aina melko alapainotteinen, kun lapset eivät yllä yläoksille. Se ei haittaa, Lauri hymyilee.
Lapsi toisella puolella katua osoittaa innokkaasti kaksikkoa. Viimeisiä paketteja viedään ennen parin päivän rauhoittumista joulun viettoon.
