Kaukokiitolaiset | Tuuli Mäkelä | 4.8.2020

Kuljettajan työ on vapautta ja vastuuta

Kuva: Matias Auramaa

Kuljettajan työ on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana paljon, mutta yksi asia pysyy muuttumattomana – vapauden tunne, joka syntyy, kun kuljettaja istuu ratin taakse ja kaartaa maantielle. Sen tietää myös lähes 40 vuotta Kuljetusliike Y. Auramaa Oy:n palveluksessa työskennellyt kuljettaja Matti Ilomäki.

– Nimi on Ilomäki Matti, vuosimalli -56 ja valmistus lopetettu.

Matti esittelee itsensä pilke silmäkulmassa; mies on henkeen ja vereen automies. Hän on toiminut kuljettajana Kuljetusliike Y. Auramaa Oy:n palveluksessa neljä vuosikymmentä. Pitkä ura Auraamalla johtuu Matin mukaan hyvistä esimiehistä ja työkavereista.

Ennen kuljettajanuraa Matti ehti työskennellä muutaman vuoden kirjapainossa, mutta hakeutui lomautusten myötä kuljettajakoulutukseen ja työllistyi vuonna 1980 Martti Alamäki Oy:lle, jonka Auramaa osti 1982. Kuljettajan työ oli Matille entuudestaan tuttua, sillä isoveli Hannu työskenteli hänkin Auramaalla usean vuosikymmenen ajan. Viisitoistakesäisenä velipojan kyydissä kauniina kesäpäivänä – se vei nuoren miehen mennessään.

– Olen monesti miettinyt, mikä sai lähtemään kirjapainoalalta täysin erilaisiin hommiin. Siihen vaikutti useampi tekijä: 80-luvulla ei vielä reissattu siihen malliin kuin tänä päivänä, ja tämä oli yksi tapa liikkua ja nähdä Suomenmaata. Työssä on myös kaipaamaani vapautta ja itsenäisyyttä, mutta se tuo mukanaan myös vastuuta, Matti kertoo.

Kuljettaa voi mitä vain

Matti on työkavereiden keskuudessa tunnettu siitä, että hän on tarkka autostaan ja työvälineistään. Kun Porin terminaalia rakennettiin 2013, Matti toivoi terminaaliin auton lattiamattojen pesupaikkaa – sellainen järjestettiin. Ajojärjestelyn tiskillä vaihdetaan aina kuulumiset ja käydään keskustelua päivänpolttavista teemoista, ennen kuin mies suuntaa vakioreitilleen pääkaupunkiseudulle. Yhdistelmään lastataan useimmiten elintarvikkeita, mutta kyytiin on päätynyt vuosien varrella myös muita lähetyksiä:

– Yksi mieleenpainuvimmista kuljetuksista tapahtui markka-aikaan 90-luvulla. Kolikot uudistuivat, ja ajoin vanhat kolikot Suomen rahapajalta Vantaalta Outokumpuun Poriin sulatettavaksi ja hävitettäväksi. Poliisit kulkivat perässäni siviiliautolla koko matkan – kukaan ulkopuolinen ei tiennyt, mitä kyydissä oli. Lopuksi käytiin porukalla hörppäämässä kahvit, Matti muistelee.

Kuljettajan työ on kokenut monia muutoksia

Matti on nähnyt kuljetusalan kehityksen: kuljetusyksikköjen kasvun, EU:n määräykset kuljettajien ajo- ja lepoajoista sekä sähköistymisen, joka on tuonut mukanaan uusia työvälineitä ja -tapoja.

– Kukaan ei olisi 40 vuotta sitten uskonut, että kaikki lähetyksiä koskeva tieto tulee löytymään verkosta. Aluksi tuntuikin aikamoiselta, kun tällaiset ”vanhat ukot” laitettiin pelaamaan mobiililaitteilla. Sen käytön oppi lopulta hyvin, Matti kertoo.

Suurimmaksi muutokseksi hän kuitenkin nimeää kiireentunnun:

– Muistan, kuinka olin Huhdanmäen Ilkan apumiehenä jakeluauton kyydissä 80-luvulla. Oli kuuma kesäpäivä, ja jaoimme tavaraa Luvian suuntaan. Toimitimme lähetykset ja kävimme sen jälkeen pikaisesti Laitakarissa uimassa. Tänä päivänä sellainen ei ole mahdollista, sillä meillä kaikilla on nykyään kiire. Tavaraa kulkee enemmän, ja aikataulu on tiukka, Matti kertoo.

Matti jää loppuvuodesta eläkkeelle. Luonto on miehen sydäntä lähellä, ja vapaa-aika kuluu mökkiä kunnostaessa Porin Lyttylässä merenrannalla. Haaveissa on remontoida kesäpaikka siihen kuntoon, että siellä voi viettää aikaa; marjastaa, kalastaa ja veneillä. Puuhakkaana pitävät myös lastenlapset, joiden kanssa voi piipahtaa vaikka Pelle Hermanni -puistossa.

Nuorille kuljettajille ja kuljettajan ammatista haaveileville Matti vinkkaa:

– Työ on itsenäistä; emme me erakkoja ole, mutta ajaessa on tärkeää, että pystyy olemaan omien ajatustensa kanssa. Kavereita näkee sitten terminaalilla, taukopaikoilla ja asiakkailla. Kuljettajilta vaaditaan myös joustavuutta, suunnitelmallisuutta ja asiakaspalveluhenkeä – työ on muutakin kuin ajamista.